Hulluja piirroksia

Minna Kivelän ja Paula Norosen Hullut sadut -kirjasarja on ollut saavuttanut valtaisan suosion. Kirjat ovat jatkuvasti myydyimpien ja lainatuimpien lastenkirjojen joukossa hauskojen ja hullujen tarinoidensa ansiosta.  Millaista on kuvittaa kirjoja, joiden hahmogalleriaan mahtuu kiuaskiviä, diskokarhuja, Totuuden Torvi ja Kakkakikkare? “Hauskaa”, kertoo kirjan kuvittaja Aiju Salminen.

 Kun saat Hullut sadut -kirjan tekstin eteesi ensimmäisen kerran, mitä tapahtuu päässäsi? 

Ilahdun aina, kun saan Minnalta ja Paulalta uusia satuja. Iso osa teksteistä on sellaisia, että keksin heti asioita, jotka  haluan niistä piirtää. Merkkaan lukiessani teksteihin korostustussilla kohdat jotka tuntuvat kuvallisesti kutkuttavilta.Sitten käyn tekstin uudestaan läpi ja valitsen merkatuista kohdista osan, sillä yleensä merkintöjä on enemmän kuin mitä kirjaan mahtuu mukaan! 

Kuinka paljon kuvittaja saa keksiä itse? 

Usein piirrän kuvat niin että ne ovat uskollisia tekstille. että kuva nimenomaan kuvittaa kerrottuja asioita. Joskus kuitenkin lisäilen kuviin juttuja, joita siellä ei ole. Kerran esimerkiksi piirsin Kakkakikkareen tädille väinämöishatun ja kanteleen ihan ilman mitään syytä, tuli vain olo että fennomaaninen pökäle olisi jotenkin hassumpi kuin tavan pökäle. 

Keneen kirjan hahmoista samaistut eniten?

Ehkä Rage-Raija tai Totuuden torvi. Välillä raivostuttaa, ja toisinaan taas tekee mieli toitottaa totuuden sanoja. Yritän kuitenkin pidätellä. On ollut kivaa päästä piirtämään nämä hahmot, se on auttanut purkamaan pidättelystä johtuvia paineita!

Mikä on sellainen asia kuvittajan työssä, jota ihmiset eivät yleensä tajua olevan työtä?

On ihan eri asia piirrellä jotain huvikseen, kuin kuvittaa muiden tekstiä. Jos piirrän jotain omaksi ilokseni, ei ole väliä minkä kokoinen kuvasta tulee, mitä siinä on, tai millä tyylillä se on piirretty. Kuvituksia tehdessä pitää ottaa huomioon tekstissä kerrottu tarina, kirjojen graafinen ilme ja tunnelma, jota haluaa välittää. Välillä pitää miettiä miten saisi piirrettyä jonkun asian niin, että se näyttää kivalta. Esimerkiksi tekstisssä saattaa olla ihminen ja kärpänen – kuvassa voi olla vaikeaa saada kärpästä erottumaan, kun mittakaava on niin pieni ihmiseen verrattuna. Sen voi ratkaista vaikka piirtämällä kärpäselle katkoviivamainen lentorata, jolloin kärpäsen osuus kuva-alasta kasvaa sen pientä kokoa suurempi!

Mikä kuvittajan työssä yllättäisi sivustaseuraajan?

Usein kasvoilleni ilmestyy se ilme, jota parhaillaan piirrän. Hulluja satuja piirtäessä saatan siis näyttää aika hullulta!